Miulla oli pitkään suunnitelmissa pitää välivuosi ja oon edelleen sitä mieltä, että se on ihan loistava vaihtoehto lukion jälkeen. Ei meillä oo minnekkään kiire. Itelläni suunnitelmat muuttui kuitenkin siinä vaiheessa kun tajusin, mitä oikeesti haluan tehä. Oon enemmän kuin valmis jatkamaan opiskelua. Odotan omaan kämppään muuttamista, yliopistoelämää ja myös itse koulua.
University of The West Scotland jakaantuu useampaan kampukseen, mutta se kaupunki minne mie oon menossa on nimeltää Ayr. Melko pieni (n. 50 000 asukasta), mutta kuulemma eloista kaupunki aivan Skotlannin länsirannikolla. Nyt puhutaan siis oikeesta rantakaupungista pitkine hiekkarantoineen! Vaikka olis sinäänsä mahtavaa muuttaa isompaan kaupunkiin, on tässä vaihtoehdossa monia hyviä puolia. Ensinnäkin eläminen on huomattavasti halvempaa kuin brittien isoissa kaupungeissa. Kaupunkii ei voi verrata Joensuuhun, joka on varsinki talvisin ku joku aavekaupunki. Glasgow on vaan muutaman kymmenen kilsan päässä Ayristä, mikä on tosi lyhyt matka hvyvillä julkisilla yhteyksillä.
Haen todennäköisesti paikkaa yliopiston asuntolasta ensimmäisen vuoden ajaksi. Se yksinkertaisesti helpottaa koko muuttoprosessia ja miun elämää. Miusta vähän tuntuu, että miun aivot ei oo ihan vielä rekistöröiny sitä faktaa, että muutan a) pois kotoa, b) uuteen kaupunkiin, c) uuteen maahan. Oon kuitenki ihan luottavainen, että tuun selviämään koska olisin jokatapauksessa joutunut tekemään kohdat a ja b vaikken ulkomaille lähtistkään. Britteihin muuttamista helpottaa miun lyhyt aupair-keikka kesällä. Kaikki on oikeestaan mennyt just suunnitelmien mukaan. Oon tosiaan Lontoossa viitisen viikkoa heinä-elokuun aikana. Palaan sitten takas Suomeen pariks viikkoa ja sitten olisikin jo muutto edessä. Koulu alkaa 15. syyskuuta.
Parsta tässä on se, että voin yli puolen vuoden stressaamisen ja kuumottelun jälkeen vihdoin olla ilman huolia. Ainahan tässä oli semmonen mahdollisuus olemassa, että en olis päässyt mihinkään hakukohteisiini Skotlannissa. Otin myös aikamoisen riskin kun en hakenut Suomen yhteishaussa mihinkään. Jos olis käynyt huonosti, miulla ois ollut välivuosi edessä ja vaikka se ei oo millään lailla huono vaihtoehto, en ite enää olis jaksanut sitä työn- tai aupair-paikan hakemis rumbaa käydä läpi. Näköjään välillä riskien otto kannattaa. Vaikka yliopistoelämäkään ei tuu varmasti olemaan aina niin kamalan hohdokasta, varsinkin kun budjetti tulee olemaan melko minimaalinen, tiiän jo nyt, että tää on miulle oikee suunta. Saan myös olla loppukevään melko rauhassa kun ei tarvii lukea pääsykokeisiin.
Ah elämä on mahtavaa! Hyvää pääsiäistä ja onnea kaikille, joilla pääsykokeet on vielä edessäpäin!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti