One month since

Tänään tulee täyteen tasan kuukausin miun muutosta tänne Skotteihin. Mun oma pieni huone alkaa näyttää ja tuntua kodikkaalta kun sain hommattua pari lisätyynyä ja kukkia pöydälle. Ostin vähän aikaa sitten uuden akustisen kitaran, jota oon ihan onnessani täällä soitellut. Ensi keskiviikkona on tarkoitus soitella pari omaa biisiä open mic nightissa.



En oo kokenut mitään varsinaista kulttuurishokkia täällä ollessa. Tietenkin joissakin käytännöissä on eroja Suomeen verrattuna mut ruokakulttuuri on varmaan suurin juttu. Täällä harrastetaan sipsien syöntiä ihan päivittäin, mikä on mulle tosi outoa. Okei mun kokkailut on muutenkin vähän enemmän terveyslinjaa, mutta mulle tuli silti vähän yllätyksenä se herkkujen ja varsinkin hiilareitten määrä mitä täällä syödään. Yliopistolla on joka päivä tarjolla mac & cheese valkosipulivoipatongin kanssa. Tuo yhdistelmä kuulostaa ihan älyttömän oudolta miulle! Saa sieltä toki muutakin, mutta pääasiassa patonkeja, leipiä, ranskalaisia yms. Voin kertoo, että mun ja mun kämppisten kaappien sisällöt keittiössä näyttää vähän erilaiselta. hah



Toinen suuri ero on sosiaalisessa kulttuurissa. Ihmiset on paaaljon puheliaampia ja sosiaalisempia yleisessä mittakaavassa puhuen. Small talkiin oli aluks vähän totuttelemista, mutta mie kyllä tykkään tämmösestä puheliaisuudesta.



Kerroinkin jo aikasemmin mun kurssista ja tyykkään siitä vaan enemmän ja enemmän! Yks syy tähän on meidän luennoitsijat. Nää ihmiset työskentelee oikeasti musiikki alalla ja heillä on vuosien ja vuosien käytännön kokemusta, mitä ei kirjoista löydä. Tähän mennessä kaikki luennoitsijat on myös olleet hauskoja ja viihdyn luennoilla. En olis ikinä uskonut, että reilun kolmen tunnin luento aiheesta Music publishing and copyright olisi näin kiinnostava, mutta niin siinä vaan kävi että istuin siellä muistiinpanoja tekien ja kiinnostuneena koko ajan. Taidan olla oikeella alalla? :)

Viime keskiviikkona mentiin Shaninen kanssa Glasgowhin Eliza and the bearin keikalle, joka oli ihan mahtava. Kesken biisin palohalytin rupes huutamaan ja meidät ohjattiin ulos, mutta bändi jatkoi settiä akustisen kitaran ja laulun voimin kadulla, mikä oli ihan mahtava veto! Kävi ilmi, että joku oli vahingossa nojannut palohälytin nappia vasten ja bändi jatkoi sit keikan vielä loppuun ihan koko bändin voimin.

Opiskelun lisäks oon pääasiassa hengaillut ihmisten kanssa, jammaillut ja hoitanut perus arkijuttuja. Oon nauttinut tästä itsenäistymisestä ja omillaan asumisesta. Toki on ikävä perhettä ja suomi-ystävii, mutta en vaihtais tätä mihinkään!

Ready for UNI

Suomesta taas terve! Oon nyt ollut viitisen päivää Joensuussa ja vaikka tavallaan on ollut hassua olla taas pikkukaupungissa, on kaikki niin samanlaista kuin aina ennenkin. Tajusin kuitenkin kuinka lyhyt aika kolme viikkoa on. Nimittäin tasan kolmen viikon päästä huomenna mie astun lentokoneeseen kohti Skotlantia!

Tätä aika suurta elämänmuutosta varten on pitänyt hoitaa aika monenlaisii juttuja, mutta nyt vihdoin alkaa olla kaikki aikalailla kunnossa. Opintotukipäätös kolahti just eilen postiluukusta yliopiston tervetuliasvihkosten kanssa. Minuu odottaa paikka yliopiston asuntolasta ja vakuutukset on hommattu. Muuttoilmoituksen pistin myös eilen illalla menemään. Aion käyttää nää viimeiset viikot näkemällä ystäviä niin paljon kuin mahollista. Tietenkin olis vielä semmonen homma ku pakkaaminen, mutta luulen, että jätän sen ihan viimesten päivien hommaks. Tosin tulee varmaan tässä mietittyy vähän mitä haluun säilyttää ja mistä vois jo luopua vaikka toki tänne kotiin jätänkin vielä tavaraa äidin nurkkiin lojumaan!

Noita tervetuliaislehtisii lueskellessa rupes kieltämättä vähän jäskättämään! Nyt se on ihan totta ja kuukauden päästä oon jo ehtiny viikon verran olla virallisesti yliopisto-opiskelija. Kyllähän mie tästä vuosi sitten haavelin, mutta ei sitä voinut sillon tietää missä tuun vuoden päästä olemaan. Kaikki on vaan loksahdellut paikoilleen. Minuu ei pelota lähtee, mutta pikkunen jännitys on aina hyvästä. Kaiken sen peittoaa kuitenkin se kuinka innoissani oon! Miulla vaan on jotenkin tosi hyvä fiilis tästä kaikesta.

Nyt alkaa myös tuntua siltä, että lapsuus on todella ohi. Olihan se kivaa lapsena kun ei tarvinnut mistään huolehtia itse, mutta kyllä mie oon tosi ilonen, että vihdoin saa olla ite vastuussa omista tekemisistään. Odotan todella yliopiston aloittamista ja omaan kämppään muuttamista.