16. tammikuuta 2013

it wears me out

Jos stressiä pystyy ehkäsemään tekemällä asiat ajoissa, siinä mie oon epäonnistunut pahasti. Just tänää minuu iski ihan kamala stressi kaikesta mahollisesta. Koeviikko on tulossa, kamalasti koulujuttuja esim. esseitä, esitelmiä yms. pitäis tehä ensviikoks, tapahtumia järjestettävänä koulussa, liian vähäinen uni, tulevat muutokset elämässä ja kaiken huipuks miulle on iskeny kauhee kriisi siitä mitä mie haluun tehä kun lukiosta pääsen. Mie tiiän, että miulla on vielä aikaa miettii sitä, mutta jotenki tuntuu, että opiskelen ihan vääriä aineita koulussa ja toisaalta ei minuu kuitenkaan mitkään muutkaan aineet sen enempää kiinnosta. Tällä hetkellä ainakin miulla on miun mitta-asteikolla vakava opiskelumotivaation puute. En oo koskaan aiksemmin lusmunnut niin monista aineista niin paljoa ja tunneilla tekis mieli vaan heittää kirjat nurkkaan ja marssia ulos luokasta. Tää on varmasti vaan väliaikaista, mut miun aivot ei yksinkertasesti pysty toimimaan stressitilassa. Mie tarviin auringon valoa, kunnollisia vapaapäiviä, enemmän aikaa. blaaaaah... anyways piti vaan jonnekkin saaha purettuu tätä turhautumista. Onneks pääsen lauantaina hoitamaan miun henkistä terveyttä suklaaterapialla aka valkosuklaamoussekakulla :>


ps. nothing lasts forever on miusta tosi surullinen sanonta koska se on totta ja hyvien asioiden ei haluis ikinä loppuvan, mutta toisaalta myöskään pahat asiat ei kestä ikuisesti. Kuitenkin just nyt tuo sanonta kummittelee miun elämässä liikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti